Lapsi- ja perhepalvelut ovat isojen muutosten edessä. Kunnat fuusioituvat hyvinvointialueiksi ja oppilashuolto siirtyy niiden vastuulle. Lapset ja nuoret elävät edelleen arkeaan kouluissa, kotona ja vapaa-ajan ympäristöissään – arkiyhteisöissään.
Miten lasten, nuorten ja perheiden tuki voisi olla muutosten keskellä ja niiden yli yhteisöllistä ja arkikeskeistä? Millainen työote vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden kokemuksia palveluista, osallisuutta ja oikeuksia?
Miten työskentely voisi olla kaikkien toimijuutta tukevaa? Miten lapset, nuoret, perheenjäsenet ja ammattilaiset voivat toimia tasavertaisesti ja tiiminä yhteisten tavoitteiden eteen?
Hyvinvoinnin juurilla – valmennusta systeemiseen yhteistoimintaan yli rajojen
Hyvinvoinnin juurilla –valmennukset tukevat ”palmikoivaa” työotetta, jossa työtä tehdään yhdessä. Pohjana on systeemiseen lähestymistapaan perustuva näkemys tuesta ja muutostyöstä, tälle perustalle rakentuvat tukisuunnitelmat ja työskentely monialaisena tiiminä yhteisen suunnitelman pohjalta vuorovedoin – tuen säikeitä yhteen palmikoiden.
Jotta palmikointi onnistuu, on tärkeää luoda työlle yhteinen arvopohja ja periaatteet.
Alla on kuvausta siitä, millaisia kysymyksiä ja teemoja pohdimme parhaillaan meneillään olevissa perhekeskusten ja koulujen valmennuksissa. Kun työskentelyote eri toiminnoissa pohjaa samoille arvoille ja suuntana on aito yhteistoiminta, ei hallinnollisten muutosten tarvitse olla esteenä lapsia ja perheitä hyödyttävälle työlle. Laajat verkostot voivat onnistua toimimaan yhdessä ja tuen prosessit voivat olla lasten ja perheiden näkökulmasta eheitä ja ymmärrettäviä – kauniita palmikoita.
Pohdimme valmennuksissa yhdessä, moniäänisesti mm. näitä:
•Aikuiskeskeisyydestä lapsikeskeisyyteen – millaisia ovat lasten ja nuorten omat kokemukset ja ajatukset hyvinvoinnista? Miten tämän pitäisi vaikuttaa eri ammattilaisten työhön ja yhteistoimintaan?
• Mitä on ihmissuhdekeskeinen asiantuntijuus lapsi- ja perhepalveluissa? Miten se vahvistaa lasten oikeuksia ja työskentelyn vaikuttavuutta?
•Miten systeeminen ajattelu auttaa ymmärtämään lasten ja perheiden elämää ja ihmissuhteita ja kohdentamaan tukea oikein? Miten se tukee monitoimijaista yhteistyötä?
•Miten eri palveluiden ja koulujen toimintakulttuurit heijastuvat lasten, nuorten ja perheiden kokemuksiin ja hyvinvointiin? Miten hyvinvointia tukevaa toimintakulttuuria johdetaan?
•Miten hyvinvointialueet ja kunnat voivat sovittaa yhteen eri tahojen työtä lasten, nuorten ja perheiden kanssa – johtamisella, yhdessä oppimisella ja ruohonjuuritason yhteistyöllä? •
•Miten lähi- ja verkkovalmennuksen yhdistäminen mahdollistaa laajasti henkilöstöä tavoittavan, yhteisöllisen oppimisen hyvinvointialueilla ja kokonaisissa kouluyhteisöissä?
