Suomessa toimii yli kaksisataa systeemistä lastensuojelun ja perhesosiaalityön tiimiä. Mikä systeemisessä ryhmämuotoisessa asiakastyön ohjauksessa tukee laadukasta sosiaalityötä lastensuojelussa. Näkökulmia tähän tarjoaa Lisa Bostockin ym. (2022) tekemä tutkimus. Tutkimuksen näkökulmat tarjoavat pohdittavaa lastensuojelun, perhesosiaalityön ja lapsiperhepalveluiden kehittämiseen.
Lisa Bostockin ym. (2022) mukaan systeeminen työote on laajasti käytössä lastensuojelun sosiaalityössä Englannissa. Systeemisessä työotteessa keskeistä on ryhmämuotoinen, moniammatillinen työskentely, jossa tiimi työskentelee terapeuttisella otteella koko perheen kanssa. Keskeistä työtavassa on myös systeeminen asiakastyön lähiohjaus, jota tiimille tarjotaan systeemisten tiimien säännöllisissä kokouksissa.
Tällaisen työtavan perustana on oletus, että laadukkaan asiakastyön lähiohjauksen ja laadukkaan asiakastyön välillä on yhteys. Asiakastyötä tullisi esihenkilöiden ja muiden työtä tukevien toimesta ohjata siten, että työntekijän itsereflektiivisyys ja kriittinen, moninäkökulmainen ajattelu vahvistuvat.
Mikä systeemisessä ja ryhmämuotoisessa asiakastyön lähiohjauksessa on erilaista?
Systeemisyyteen ja reflektiivisyyteen ohjaava esihenkilötyö ja asiakastyön lähiohjaus poikkeavat perinteisestä ohjauksesta, jossa on saattanut korostua esimerkiksi lähiesihenkilön pyrkimys varmistaa, että työntekijä on toiminut tietyllä tavalla asiakastyötä tehdessään. Jos lähiohjauksessa korostuu työntekijän ja tiimin toiminnan monitorointi, voi ohjauksen reflektiivinen ulottuvuus marginalisoitua. Prosessi- ja suorituskeskeisen ammatillisen ajattelun tilalle tai vähintäänkin sen rinnalle tarvitaan systeemisempiä lähestymistapoja, kuten perheterapeuttista, traumainformoitua, restoratiivista ja ratkaisukeskeistä otetta.
Englannissa tehdyn meta-analyysin mukaan systeemisen sosiaalityön käytännöt ovat tukeneet korkealaatuista asiakastapauksista keskustelua, jossa perheiden ja nuorten voimavaroja ratkoa oman elämänsä ongelmia vahvistetaan. Keskiössä tällaisessa työskentelyssä ovat ihmissuhteet, niistä rakentuva vuorovaikutuksen dynamiikka perheissä sekä perhesysteeminen vuorovaikutus laajemman ympäristön kanssa. Tällainen työote auttaa työntekijöitä fokusoimaan näihin teemoihin ja perheitä ymmärtämään paremmin omia kokemuksiaan ja toimintaansa ja löytämään keinoja tukea lapsia paremmin.
Systeeminen ryhmämuotoinen asiakastyön ohjaus osana esihenkilötyötä
Systeeminen, tiimille tarjottava ryhmämuotoinen asiakastyön lähiohjaus on keskeinen menetelmä systeemisessä työotteessa. Systeemisiin lastensuojelun sosiaalityön tiimeihin kuuluu ohjaava sosiaalityöntekijä, ns. konsultoiva sosiaalityöntekijä, joka yleensä on myös tiimin lähiesihenkilö.
Suomessa systeemisten tiimien kokoonpano vaihtelee, mutta sosiaalityön tiimeissä on aina mukana sosiaalityöntekijöitä, usein myös sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä. Tiimien kokoonpanoon kuuluu myös perheterapeutti, joka osallistuu lähityön ohjausta tarjoaviin, asiakastilanteita käsitteleviin tiimien viikkokokouksiin.
Ryhmämuotoinen, systeeminen ja reflektiivinen ohjaus tiimien viikkokokouksissa edistää reflektiivistä ja kriittistä ajattelua asiakastyöstä. Tavoitteena on purkaa työtapaa, jossa asiakastilannetta lähestytään liian kapeasti. Tavoitteena on avata tila monipuoliselle keskustelulle, jossa asiakkaan tilannetta pohditaan monipuolisten suhdekeskeisten kysymysten ja reflektiivisen pohdinnan keinoin. Keskeistä on, että työskentelyssä kysytään myös itsereflektiivisiä kysymyksiä, jotka nostavat pohdinnan kohteeksi työntekijöiden oman toiminnan, ajatukset, tunteet ja ennakkokäsitykset. Oman ajattelun ja toiminnan tiedostaminen ja läpinäkyvä käsittely on tärkeä osa systeemis-reflektiivistä asiakastyötä.
Asiantuntija-, prosessi- ja palvelukeskeisestä tiimikulttuurista kohti systeemistä työotetta
Siirtyminen asiantuntijatietoa korostavasta prosessi- ja palvelukeskeisestä tiimikulttuurista kohti systeemistä ja reflektiivistä toimintatapaa ei ole välttämättä tiimeille ja työntekijöille helppoa. Englannissa on tehty tutkimusta systeemisestä asiakastyön lähiohjauksesta ja on huomattu, että systeemisten periaatteiden ja organisaation muuta toimintaa ohjaavan logiikan välillä on jännitteitä, koska palveluissa elää edelleen monin paikoin myös asiantuntija- ja järjestelmäkeskeinen toimintalogiikka.
Liza Bostockin ym. (2019) tutkimuksessa tunnistettiin kuusi systeemisten tiimien ryhmämuotoisten ohjaustilanteiden piirrettä: ongelmien suhdeperustainen tarkastelu, perheenjäsenten äänen esillä pitäminen pohdinnassa, keskustelu lapseen kohdistuvasta riskistä, uteliaisuus ja joustavuus, systeemisten interventioiden suunnittelu ja yhteistoiminnallisuus. Nämä ohjauksen periaatteet kumpuavat systeemisestä ajattelusta. Ne pohjaavat ajatukseen, että lastensuojelun asiakkailla perheiden ongelmat ovat perustavalla tavalla suhteisiin liittyviä ja että ongelmat paikantuvat pikemminkin ihmisten välisiin ongelmiin kuin ihmisiin. Tällainen ymmärrys ohjaa työntekijöitä olemaan uteliaita perheenjäsenten välisistä suhteista ja vuorovaikutuskuvioista sekä kiinnittämään huomiota siihen, miten työntekijän oma identiteetti ja suhde ammatilliseen vallankäyttöön vaikuttaa työskentelyyn perheen kanssa.
Systeeminen työtapa ohjaa pohtimaan sekä lapsen tilannetta että työntekijän omaa toimintaa
Lastensuojelussa, jossa on kyse lapsen turvallisuuden ja suojelun tarpeesta, on tärkeää että systeeminen asiakastyön ohjaus auttaa työntekijöitä tasapainoilemaan lapsen turvallisuuden ja suojelun tarpeen tutkimisen ja oman toiminnan tutkimisen välillä. Tätä jännitettä voidaan työstää tekemällä systeemisiä hypoteeseja. Hypoteesien hyödyntäminen lapsen tilanteen ja suojeluntarpeen jäsentäjänä auttaa tiimiä pysymään reflektiivisenä ja kriittisenä myös riskiä arvioidessaan. Hypoteesien tekemistä tukee interventiivisen haastattelun hyödyntäminen ohjaustilanteissa. Erilaisten systeemisten, suhteita ja vuorovaikutuskuvioita tutkivien kysymysten avulla tiimiä ohjataan pohtimaan lapsen ja perheen tilannetta monipuolisesti. Lisäksi ohjaustilanteissa pohditaan, millaisten kysymysten avulla työntekijät voisivat ottaa puheeksi lapseen liittyviä kysymyksiä perheenjäsenten kanssa. Englantilaiset lastensuojelun työntekijät ovat pitäneet tätä systeemistä työtapaa tärkeänä työskentelyn laatua vahvistavana tekijänä.
Keskeistä ryhmämuotoisissa asiakastyön ohjaustilanteissa on tuottaa yhdessä useita vaihtoehtoisia tapoja pohtia lapsen ja perheen tilannetta sekä lapsen tarpeita ja mahdollista lapseen kohdistuvaa riskiä. Keskeistä on, että ohjaustilanteessa avautuu useita erilaisia tapoja katsoa lapsen tilannetta. Asiakastilanteen yhteinen ääneen ajattelu ryhmämuotoisessa ohjaustilanteessa nostaa esiin sekä useita erilaisia tulkintavaihtoehtoja lapsen tilanteesta että useita erilaisia etenemismahdollisuuksia työskentelyssä.
Systeeminen ohjaus tekee asiakastyöstä mietitympää ja yhteistoiminnallisempaa
Silloin kun tiimien työskentelyn systeeminen ohjaus toimii hyvin, saavat työntekijät ohjauksesta paljon tukea myös kohtaamisiin perheenjäsenten kanssa. Systeemistä työskentelyä koskevat havainnot viittaavat siihen, että tämänkaltainen ohjaus tekee asiakastyöstä mietitympää ja yhteistoiminnallisempaa sekä yhteistyökumppaneiden että asiakkaiden kanssa. Englannissa työntekijöiden kokemus kahdenvälisestä ohjauksesta oli, että siinä korostuu usein omasta toiminnasta raportointi esihenkilölle, jolloin sen pohtiminen, miksi työntekijä on toiminut jollakin tavalla, mitä siitä on seurannut ja millä muulla tavalla asiakkaan tilannetta voisi jäsentää, jää varjoon.
Systeemistä, ryhmämuotoista, reflektiiviseen yhteiseen pohdintaan perustuvaa asiakastyön ohjausta saaneet työntekijät kokevat tämän ohjaustyylin hyödyllisenä, koska siinä käytetään enemmän aikaa asiakastilanteen eri puolien pohtimiseen. Ohjaus on tärkeä osa systeemiseen työotteeseen kasvamista, koska systeemisen koulutuksen antia on voitava sulatella ja harjoitella osana asiakastyötä. Työntekijöiden on koulutusta saatuaan päästävä pohtimaan systeemisiä lähestymistapoja, kokeilemaan ja harjoittelemaan käytännössä niiden toimivuutta ja oppimaan yhdessä kokemuksistaan.
Moninäkökulmainen pohdinta ryhmänä tuo laatua asiakastyöhön
Ydintä systeemisessä asiakastyön ohjauksessa on moninäkökulmaisen asiakastilanteita koskevan ajattelun ja avoimen yhteisen pohdinnan tukeminen tiimissä. Tämä voi kuitenkin tuntua tiimiläisistä haastavalta muun muassa sen vuoksi, että omaa työskentelyä olisi uskallettava avata toisille. Samalla oman työn ja ajattelun näkyväksi tekemiseen sisältyy ryhmämuotoisen ohjauksen isoin anti: muiden esittämät erilaiset näkökulmat ja äänet avaavat työskentelyyn uusia mahdollisuuksia.
Myös systeemisillä työmenetelmillä on systeemisen työtavan ja tiimikulttuurin rakentamisessa merkitystä. Ohjaustilanteissa on hyödyllistä käyttää systeemisiä käsitteitä ja työkaluja, kuten systeemistä sukupuuta. Sukupuu auttaa visualisoimaan tärkeitä suhdekeskeisen ajattelun elementtejä, kuten asiakasperheen kokoonpanoa, perheenjäsenten välisiä suhteita, perheen ja suvun historiaa ja tarvittaessa myös perheen suhdetta ympärillä elävään verkostoon. Sukupuun äärellä on mahdollista pysähtyä reflektoimaan perheenjäsenten välisiä vuorovaikutuskuvioita, suhteiden laatua ja niitä jäsentäviä perheenjäsenten uskomuksia. Tämä puolestaan auttaa pohtimaan ja kiinnostumaan siitä, mitä perheenjäsenten välillä tapahtuu ja miten lapsi kokee elämänsä perhesuhteissa ja vuorovaikutuskuvioissa.
Tiimit vahvistuvat työtapaa pitkäjänteisesti harjoitellen ja omaa työtään reflektoiden
Systeemisen tiimikulttuurin rakentaminen ja asiakastyön ohjaus auttaa uudistamaan tiimin työtapaa ja tiimikulttuuria, mikäli tiimiä luotsaava esihenkilö tai esihenkilöt ovat riittävästi itse sisäistäneet systeemisen työskentelytavan ydinideat ja mikäli hän asettuu pitkäjänteisesti luomaan tiimille yhteisen reflektion mahdollisuuksia. Keskeistä on tietoinen pyrkimys ”hidastaa” työskentelyä, pyrkimys ohjata keskustelua tiimissä reflektiiviseen ja pohtivaan suuntaan, pyrkimys tukea työntekijöiden suhteisiin kohdistuvaa uteliaisuutta ja pyrkimys ohjata työntekijät hyväksymään ajatus, että heidän näkökulmansa ei ole ainoa totuus.
Systeemisessä tiimien lähiohjauksessa työntekijöistä tulee avoimempia toisten näkökulmille. Englannissa perheenjäsenten “ääniä” nostetaan esiin pohtimalla tiimin kesken tilannetta eri perheenjäsenten näkökulmasta. Suomessa systeemisten tiimien työtapaan on vaikuttanut vahva dialoginen perinne, jonka myötä Suomessa pidetään tärkeänä asiakkaiden kutsumista mukaan niihin kokouksiin, joissa perheen tilannetta reflektoidaan.
Lastensuojelussa päälinjana on hyvä pitää lapsen tilanteen pohdintaa yhdessä asiakasperheen kanssa. On myös tilanteita, joissa tiimin on voitava pohtia lapsen tilannetta englantilaiseen tyyliin, tiimin kesken. Molemmissa tapauksissa on tärkeää, että työntekijät irrottautuvat asiantuntijapositiosta, jossa perheille annetaan neuvoja ja ohjeita, ja siirtyvät työskentelytapaan, jossa perheitä motivoidaan muutoksiin esittämällä heille huolella mietittyjä kysymyksiä.
Toimintaympäristössä on haasteita – systeemistä työtapaa voidaan silti vahvistaa
Siirtyminen systeemiseen työtapaan ja systeemisten tiimikulttuurien rakentaminen ei ole helppoa. Palvelujärjestelmän toiminnassa on paljon piirteitä, jotka vaikeuttavat systeemistä työtapaa. Työprosessien pilkkoutuminen siten, että työntekijät vaihtuvat usein, työntekijöiden vaihtuvuus, joka katkaisee rakentuvia yhteistyösuhteita, asiantuntijuutta ja prosessiajattelua korostavat toimintakulttuurin piirteet, niukat resurssit, korkeat asiakasmäärät, asiakastyön siiloutuminen, yhteensovittavan johtamisen vaikeudet, ruohonjuuritason ja ylemmän johdon väliset tietokatkokset, poliittisen ohjauksen epäselvyys ja lainsäädännön asettamat haasteet vaikeuttavat systeemistä työtapaa.
Vaikeudet eivät kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä. Suomessa toimii monia lastensuojelun ja perhesosiaalityön tiimejä, joissa systeemistä työotetta on harjoiteltu jo useiden vuosien ajan ja työote on vahvistunut reflektiivisemmäksi, asiakkaita kuuntelevammaksi, suhteista kiinnostuneemmaksi ja systeemisemmäksi.
