Tutkimusta ja bloggailua

Tilaa pysähtymiselle – kuinka pysähtyä ajattelemaan lasta?

Äärimmäiset lapsiin liittyvät tragediat nostavat esiin kysymyksen järjestelmän kyvystä suojella lapsia. Tilanteet herättävät voimakkaita reaktioita – voimattomuutta ja turhautumista, syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Reaktiona voi olla ongelmien kieltämistä ja pahimmillaan yksittäisten työntekijöiden syyllistämistä. Niiden sijaan tarvitaan kolmas tie, jossa tunnistetaan, että kehittämistä ja opittavaa on paljon ja asetutaan yhdessä pohtimaan, mistä on kyse ja miten tulevaisuudessa voitaisiin toimia paremmin. Kukaan ei saisi jäädä tällaisissa tilanteissa yksin.

Lasten suojeleminen on yhteistyötä lapsen, läheisten ja verkostojen kanssa

Lastensuojelun työntekijöiden vahva viesti on ollut jo useiden vuosien ajan, että lastensuojelu ei selviydy tehtävästään ilman muiden tahojen tukea. Lasten ja nuorten ensisijaisisia suojelijoita ovat vanhemmat, joilla parhaimmillaan on arjen tukena suku, ystäviä ja muita läheisiä. Kaikki lapsia ja nuoria kohtaavat ammattilaiset ovat virkansa ja työnsä puolesta lasten suojelijoita. Lapsia kohtaavilla ammattilaisilla on monenlaisia mahdollisuuksia rakentaa osaltaan arkisen huolenpidon verkkoa lasten ympärille. Lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin tukemisen keinoista on tärkeää keskustella sekä sosiaali- ja terveydenhuollon että opetuksen ja kasvatuksen työyhteisöissä toistamiseen, asiakastasolta ylimpään johtoon saakka.

Joissakin tilanteissa lapsen suojeleminen edellyttää, että ammattilaiset toimivat nopeasti, esimerkiksi kutsuvat lastensuojelua mukaan tekemällä lastensuojeluilmoituksen. Riippumatta siitä, mitä on tarpeen tehdä, on joka tapauksessa tärkeää pysähtyä ainakin hetkeksi ajattelemaan lähellä elävän lapsen tilannetta. Tässä blogissa esitellään joukko kysymyksiä, joiden avulla me kaikki – vanhemmat, läheiset ja työntekijät – voimme pysähtyä ajattelemaan lasta ja omaa rooliamme lapsen huolenpidon verkostossa.

Kysymyksiä pysähtymisen tueksi

Mieti lasta tai nuorta, joka elää lähelläsi: perheessäsi, oppilaanasi, asiakkaanasi, potilaanasi. Pohdi hänen tilannettaan alla olevien kysymysten avulla. Jos olet ammattilainen, mieti, miten voisit pohtia näitä asioita lapsen ja vanhempien kanssa. Jos olet vanhempi, mieti kenen kanssa sinusta tuntuisi hyvältä pohtia näitä kysymyksiä. Ammattilaisena voit pohtia lapsen tilannetta tietosuoja-asiat huomioiden myös jonkun luotetun työkaverin kuten esihenkilön tai työparisi kanssa. Kysymysten tarkoituksena on tukea lapsen lähellä elävää pohtimaan, millaista lapsen elämä on ja millaista tukea itsekukin voisi tuoda lapsen arkeen. Kysymykset voivat auttaa tunnistamaan tärkeitä ihmisiä lapsen elämässä ja miten voimia voisi yhdistää, jos se on tarpeen.

LAPSEN/NUOREN IHMISSUHTEET Olenko huomannut kiinnostua siitä, millaisessa ihmissuhteiden ja arjen muodostamassa ”systeemissä”
lapsi tai nuori elää?

LAPSEN/NUOREN ARKISET, TOISTUVAT KOKEMUKSET Mitä tiedän siitä, millaisia kokemuksia hänelle rakentuu jatkuvasti arjessa: koulussa, kaveripiirissä, perheessä, harrastuksissa? Olenko yrittänyt eläytyen ja kysellen ymmärtää jotakin hänen kokemuksistaan?


LAPSEN/NUOREN PUHETAVAT JA TARINAT, OMAT TARINANI HÄNESTÄ JA LÄHEISISTÄÄN Huomaanko, miten puhun lapsesta/nuoresta? Huomaanko, miten lapsi itse puhuu itsestään, miten perheen jäsenet, muut aikuiset ja yhteisöt puhuvat lapsesta, itsestään ja toisistaan? Mistä puhetavat kertovat? Millaiset vaihtoehtoiset tarinat olisivat mahdollisia?

OMA SUHTEENI LAPSEEN JA LÄHEISIIN, HEIDÄN AJATUKSET SUHTEESTAMME Olenko pysähtynyt pohtimaan, millainen suhteeni lapseen ja hänen läheisiinsä on? Mistä ja miten tunnen lapsen läheisineen? Miten olen toiminut suhteessa häneen/heihin? Mitä vaikutuksia toiminnallani on ollut?
Mitä lapsi ja hänen läheisensä ajattelevat toiminnastani ja yhteistyöstämme?

SUHTEENI VALTAAN, LAPSEN JA LÄHEISTEN KOKEMUKSET VALLASTA SUHTEISSAMME Tunnistanko, millaista valtaa minulla on suhteessa lapseen ja läheisiin? Miten käytän valtaani ollessani vuorovaikutuksessa? Miten oma asemani ammattilaisena/viranomaisena vaikuttaa suhteeseemme?

SUHTEENI OMAAN AJATTELUUNI, VAIHTOEHTOISET TAVAT AJATELLA Tiedostanko, mitä itse ajattelen lapsesta, hänen ominaisuuksistaan ja kyvyistään? Tai hänen läheisistään? Miten tulen selittäneeksi tai tulkinneeksi hänen toimintaansa? Mihin huomioni kiinnittyy kun ajattelen hänen elämäntilannettaan ja häntä ihmisenä? Mikä jää minulta huomaamatta? Millaisia uskomuksia minulla on hänestä? Miten hyödyllisiä
omat ajatukseni ovat muutoksen tukemisen näkökulmasta? Millä muulla tavalla voisin ajatella lapsesta ja
hänen läheisistään?


LAPSEN/NUOREN KOKEMUKSET JA AJATUKSET, OMA UTELIAISUUTENI SUHTEESSA NIIHIN
Olenko luonut tilaa sille, että lapselle olisi luontevaa kertoa minulle ajatuksistaan elämästään? Tiedänkö, mikä hänelle on tärkeää? Millaisia kokemuksia hänellä on ollut aikaisemmin elämässään? Millaisia toiveita ja unelmia hänellä on? Mitä minun olisi tärkeä tietää hänen kokemuksistaan?


LAPSEN/NUOREN ARJEN YMPÄRISTÖT Tiedänkö, millaista lapsen tai nuoren arki ja sen tärkeät ympäristöt ovat? Missä lapsi viettää aikaansa
fyysisesti? Millaista hänellä on eri ympäristöissään eri aikoina? Koulupäivinä? Niiden jälkeen? Viikonloppuisin? Loma-aikoina? Mikä hänelle on eri ympäristöissä vaikeaa, mikä tukee häntä niissä? Miten lapsen eri ympäristöt voisivat olla hänelle mahdollisimman turvallisia?


OMAN YHTEISÖNI TAPA PUHUA LAPSISTA JA NUORISTA LÄHEISINEEN Tunnistanko, miten meillä yhteisönä on tapana puhua tästä lapsesta? Tai lapsista ja nuorista yleensä? Millaisia sanoja ja kieltä käytämme? Millaisia selitysmalleja meillä on? Onko puheemme lapsen ja hänen elämäntilanteensa
ainutkertaisuuden tunnistavaa, hänen tietoaan arvostavaa ja kunnioittavaa? Tunnistanko itse ja tunnistaako oma yhteisöni (työyhteisö, koulu tms.) mitä seurauksia oman yhteisömme tavoista ajatella, puhua ja toimia on lapselle/nuorelle ja läheisille? Millaisia kokemuksia itsestään lapset, nuoret ja läheiset saavat meidän kanssamme ollessaan? Millaisia yhteistoiminnan ja puhumisen tapoja meidän olisi tärkeää yhteisönä vahvistaa, jotta asiakkaat kokisivat yhteistyömme tärkeäksi ja hyödylliseksi?

Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia tai arjen kokemuksia sinulla on lasten ja nuorten kokemusten ja elämäntilanteiden pohtimisesta yhteistyössä lapsen ja läheisten kanssa omasta roolistasi käsin.

Kommentoi