Legal design – voitaisiinko lainsäädännön uudistamiseen soveltaa ihmiskeskeistä muotoiluajattelua?

Voitaisiinko lain uudistamiseen soveltaa ihmiskeskeistä muotoiluajattelua?

Mitä tapahtuisi, jos ajankohtaista sosiaalihuoltolain uudistusta ei lähestyttäisi ensisijaisesti juridisena hankkeena vaan käyttäjälähtöisen palvelumuotoilun haasteena? Voisiko tämä näkökulma lain uudistamiseen rakentaa käyttäjälähtöisempää lainsäädäntöä?

Ajatus voi kuulostaa aluksi oudolta. Lainsäädännön tehtävänä on säätää oikeuksista, velvollisuuksista, toimivallasta ja menettelyistä. Palvelumuotoilun tehtävänä puolestaan on ymmärtää ihmisten kokemuksia, tarpeita ja palvelupolkuja.

Mutta entä jos nämä eivät olisikaan kaksi erillistä maailmaa?

Palvelumuotoilua on sovellettu myös lainsäädännön uudistamiseen. Legal design -ajattelu lähtee ajatuksesta, jonka mukaan laki ei ole ainoastaan säädöstekstiä, vaan myös ihmisten kokema palvelu.

Kuten minkä tahansa palvelun, myös lainsäädännön vaikutukset syntyvät vasta siinä hetkessä, kun lapsi, nuori, vanhempi tai ammattilainen kohtaa järjestelmän käytännössä.

Alan pioneerin, Margaret Haganin mukaan legal design tarkoittaa ihmiskeskeisen muotoilun soveltamista oikeuden, juridiikan ja oikeuspalvelujen maailmaan siten, että oikeusjärjestelmistä ja oikeudellisista palveluista tulee inhimillisempiä, helpommin käytettäviä, ymmärrettävämpiä ja käyttäjille mielekkäämpiä. Hän  kuvaa legal designin tavoitteeksi oikeusjärjestelmän kehittämisen ihmiskeskeisesti niin, että laki, palvelut, toimintakäytännöt ja rakenteet muodostavat käyttäjälle ymmärrettävän ja toimivan kokonaisuuden.

Tämä herättää kiinnostavan kysymyksen sosiaalihuoltolain uudistuksen keskellä:

Voidaanko sosiaalihuoltoa sääteleviä lakeja palvelumuotoilla siten, että laki luo entistä vahvemman raamin lapsen ja perheen hyvinvointia tukevalle, luottamusta luovalle työskentelylle?

Mitä taustateoriaa lainsäädännön palvelumuotoilulle on olemassa?

Legal design ei ole yksittäinen teoria, vaan useiden tutkimusperinteiden kohtaamispaikka.

Yksi merkittävä taustasuuntaus on terapeuttinen oikeustiede (therapeutic jurisprudence). Sen keskeinen ajatus on, että oikeudelliset menettelyt eivät ole neutraaleja tapahtumia. Ne voivat vahvistaa tai heikentää ihmisten toimijuutta, osallisuutta, turvallisuuden kokemusta ja hyvinvointia. Terapeuttinen oikeustiede ”lain terapeuttisen roolin tutkimusta” eli sen tarkastelua, miten lait, oikeudelliset käytännöt ja menettelyt vaikuttavat niiden kanssa tekemisiin joutuvien ihmisten hyvinvointiin.

Toinen keskeinen suuntaus on menettelyllisen oikeudenmukaisuuden tutkimus (procedural justice). Sen mukaan ihmiset hyväksyvät päätöksiä paremmin silloin, kun he kokevat tulleensa kuulluiksi, kohdelluiksi kunnioittavasti ja voivansa osallistua itseään koskevaan prosessiin. Tavoitteena on, että juridinen päätöksentekoprosessi koetaan reiluksi ja oikeudenmukaiseksi, riippumatta siitä, mikä prosessin lopullinen lopputulos on.

Legal design yhdistää nämä näkökulmat. Lähtökohtana ei ole kysymys siitä, onko laki muodollisesti oikein kirjoitettu, vaan kysymys siitä, miten laki toimii ihmisten elämässä.  Tämä näkökulma sopii erityisen hyvin sosiaalihuoltoon, jossa juridiset ratkaisut ja psykososiaalinen muutostyö kietoutuvat jatkuvasti yhteen.

Kun lainsäädäntöä muotoillaan, mitä oikeastaan muotoillaan?

Kun puhutaan palvelumuotoilusta, ensimmäinen mielikuva liittyy usein palvelupolkuihin tai digitaalisiin palveluihin. Legal designissa muotoilun kohteena on kuitenkin paljon laajempi kokonaisuus.

Muotoiltavia asioita voivat olla:

• lainsäädännön rakenteet
• päätöksentekoprosessit
• asiakaspolut
• lomakkeet
• asiakassuunnitelmat
• päätösasiakirjat
• kuulemiskäytännöt
• yhteistyörakenteet
• tietojärjestelmät
• kokoukset ja neuvottelut
• ammattilaisten työvälineet
• palveluissa käytetty kieli.

Legal designissa puhutaan usein artefakteista. Ne ovat toiminnan välineitä, jotka samalla ohjaavat ajattelua ja toimintaa.

Lastensuojelussa tällaisia artefakteja ovat esimerkiksi:

• palvelutarpeen arvioinnit
• asiakassuunnitelmat
• päätökset
• kirjaamiskäytännöt
• riskinarvioinnin välineet.

Ne eivät ole pelkästään dokumentteja. Ne määrittävät sitä, mitä pidetään tärkeänä, mitä kysytään ja mitä jää näkymättömäksi.

Entä jos lapset ja perheet olisivat lainsäätäjän tärkein muotoilukumppani?

Legal design korostaa yhteissuunnittelua. Palveluja ei kehitetä vain asiantuntijoiden näkökulmasta, vaan niiden käyttäjien kanssa. Koska kuvittelu ei maksa mitään, voisi nykyisenkin lainsäädäntöuudistuksen äärellä olla hyödyllistä kysyä, miltä sosiaalihuoltolaki näyttäisi, jos sen lähtökohdaksi otettaisiin lapsen kokema palvelupolku.

Silloin lainsäädännön ja siihen liittyvien artefaktien suunnittelua voisivat ohjata esimerkiksi seuraavat kysymykset:

• Ymmärränkö mitä minulle tapahtuu?
• Tiedänkö miksi aikuiset tekevät näitä päätöksiä?
• Koenko tulevani kuulluksi?
• Tuntuuko palvelu turvalliselta?
• Antaako prosessi minulle toivoa?
• Vahvistaako vai heikentääkö se uskoani omiin mahdollisuuksiini?

Vastaavasti vanhemman näkökulmasta voitaisiin kysyä:

• Ymmärränkö päätösten perusteet?
• Näenkö päätöksissä myös mahdollisuuden muutokseen?
• Koenko olevani yhteistyökumppani vai pelkkä toimenpiteiden kohde?
• Tiedänkö, mitä seuraavaksi tapahtuu?

Nämä kysymykset eivät korvaa juridisia tavoitteita. Ne täydentävät niitä.

Palvelumuotoilu juridisen ja psykososiaalisen prosessin yhdistäjänä

Sosiaalihuollossa kulkee rinnakkain kaksi prosessia.

Juridinen prosessi huolehtii esimerkiksi oikeuksien toteutumisesta, turvallisuudesta, vastuista, päätöksenteosta ja dokumentoinnista.

Psykososiaalinen prosessi puolestaan liittyy luottamuksen rakentumiseen, kuulluksi tulemiseen, toivon vahvistumiseen, toimijuuden lisääntymiseen ja muutoksen mahdollistumiseen.

Nykyisin prosessit saattavat kulkea aika erillään. Entä jos jokainen juridinen artefakti muotoiltaisiin palvelemaan myös psykososiaalista muutosta? Millaisia uusia artefakteja voisi syntyä?

Legal design päätöksentekoprosessien ja asiakirjojen uudistajana  

Kuvitellaan, että sosiaalihuoltolain uudistuksen yhteydessä päätettäisiin arvioida kaikki keskeiset asiakirjat uudelleen. Perinteinen asiakassuunnitelma voisi muuttua kaksitasoiseksi dokumentiksi, jossa huomioidaan sekä juridiset kysymykset, että turvallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen. Tällöin asiakassuunnitelmat ja niihin liittyvät neuvottelut jäsennettäisiin terapeuttisen oikeustieteen ja psykososiaalisen muutostyön hengessä tärkeiksi kohtaamistilanteiksi, joiden keskiössä olisivat tällaiset kysymykset:

• Mitä lapsi toivoo?
• Mitä perhe tavoittelee?
• Mitkä ovat vahvuudet?
• Miten turvallisuuden tunnetta vahvistetaan?
• Mistä huomataan, että elämä on menossa parempaan suuntaan?

Sama ajatus voisi ulottua myös muihin päätösasiakirjoihin.

Nykyisen juridisen perustelun rinnalla voitaisiin systemaattisesti kuvata:

• mitä muutosta päätöksellä tavoitellaan
• miten päätös tukee lapsen hyvinvointia

Päätöksestä tulisi samalla sekä oikeudellinen että pedagoginen ja voimaannuttava dokumentti.

Miten laki voisi ohjata muutosta paremmin?

Legal designin näkökulmasta lain tarkoituksena ei ole ainoastaan määrätä, mitä tehdään.Sen tehtävänä on myös tukea sellaisten käytäntöjen syntymistä, jotka mahdollistavat toivottuja lopputuloksia. Tällöin sosiaalihuoltolain onnistumista ei arvioitaisi pelkästään seuraavilla mittareilla:

• toteutuivatko määräajat
• tehtiinkö päätökset
• täyttyivätkö velvoitteet.

Niiden rinnalle nousisivat esimerkiksi:

• kokemus osallisuudesta
• kokemus turvallisuudesta
• luottamus palveluun
• ymmärrys omasta tilanteesta
• toimijuuden vahvistuminen
• muutoksen mahdollistuminen.

Nämä näkökulmat ovat hyvin lähellä niitä arviointikriteerejä, joita legal designissa on ehdotettu oikeudellisten palvelujen laadun arvioimiseen: käytettävyyttä, menettelyllistä oikeudenmukaisuutta, osallistumista, ymmärrettävyyttä, ongelmien ratkaisua ja hallinnollisen kuormituksen vähentämistä.

Entä jos laki nähtäisiin muutoksen infrastruktuurina?

Ajatusleikin lopuksi pohdintaa:

Entä jos sosiaalihuoltolain tehtävä ei olisikaan vain säädellä palvelujärjestelmää? Entä jos sen tehtävä olisi rakentaa infrastruktuuri, joka mahdollistaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tukevan muutostyön? Tällöin laki ei olisi psykososiaalisen työn ulkoinen reunaehto, vaan keskeinen osa sitä. Laki muodostaisi turvallisen ja oikeudenmukaisen kehyksen, jonka sisällä muutostyö voi tapahtua.

Legal design haastaa ajattelemaan, että tulevaisuuden sosiaalihuollossa juridinen oikeellisuus ja psykososiaalinen vaikuttavuus eivät ole kaksi rinnakkaista tavoitetta. Ne ovat saman palvelun kaksi puolta. Tästä näkökulmasta sosiaalihuoltolain uudistuksen tärkein kysymys olisi: Millaisia kohtaamisia, kokemuksia, suhteita ja mahdollisuuksia laki tuottaa lasten, nuorten ja perheiden arjessa?

Lue lisää:

A free, open book on legal design · Law By Design

Päivi Petrelius