Tutkimusta ja bloggailua

27 tammikuun, 2023

Työnohjaus on laajasti käytössä oleva työelämän tukirakenne sosiaali- ja terveydenhuollossa lapsi- ja perhepalveluissa. Tarvetta työnohjaukselle olisi paljon myös kasvatuksen ja opetuksen puolella, peruskouluissa ja varhaiskasvatuksessa, mutta siellä työnohjaus on harvinaisempaa.

Työnohjaus on ammatillisen keskustelun muoto, jonka tavoitteena keskustelun keinoin ja neuvotellen parantaa ohjauksessa olevan henkilön tai tiimin työhön liittyvää toimintakykyä ja toimijuutta. Työnohjauksessa pysähdytään työn kannalta olennaisten asioiden äärelle, tuetaan oman toiminnan pohtimisessa, innostetaan ideoimaan toimintatapoja ja ratkaisuja ja tuetaan ammatillista kehittymistä (Kupias 2022).

Olen itse toiminut pitkään lapsi- ja perhepalveluiden kehittäjänä ja tutkijana sekä kuntatasolla että kansallisen tason kehittämistehtävissä. Viime vuosina olen jatkanut palveluiden tutkimista ja kehittämistä uudessa roolissa, lähellä työn arkea, työnohjaajana. Olen kiitollinen siitä, että saan olla työnohjaajana lähellä arkityön ydintä, rakentamassa yhdessä tiimien kanssa niille merkityksellisiä prosesseja. Tavoitteena on, että sekä tiimin jäsenten välinen yhteistoiminta että työntekijöiden henkilökohtainen ammatillinen toimijuus vahvistuvat. Seurauksena voi olla parhaimmillaan ihan uudenlaista innostumista omasta työstä.

Omat työnohjaukseni perustuvat dialogiseen, voimavarakeskeiseen ja reflektiiviseen keskusteluun. Ammatillisen taustani vuoksi oman työnohjaukseni erityispiirteenä on dialoginen ja systeeminen ymmärrys inhimillisen kasvun ja muutoksen tukemisesta sekä tutkimustiedon hyödyntäminen. Yritän huolella kuunnella, mitä ryhmät nostavat esiin ja lähden omassa ohjaustyössäni liikkeelle siitä. Yritän pitää oman pääni virkeänä lukemalla paljon tutkimusta, pohtimalla lukemaani ja tuomalla relevantilta tuntuvaa tutkimus- ja teoriatietoa mukaan keskusteluihin peilauspinnaksi arkikokemuksille. Näin työnohjauskeskusteluissa päästään katsomaan arjen ilmiöitä myös laajemmassa viitekehyksessä. Keskusteluissa voi syntyä aivan uusia näkökulmia ja käsitteitä kuvaamaan ja jäsentämään työn arkea ja kokemuksia.

Omissa työnohjauksissani lähden ajatuksesta, että työhyvinvointi ja jaksaminen vahvistuvat ammatillista toimijuutta vahvistamalla. Tähän liittyy myös monien tiimien jakama kokemus, että jaksamisesta puhuminen ei ole paras tapa tukea jaksamista. Arjen haasteista ja kuormituksesta on kyllä tärkeää päästä puhumaan ja tuulettamaan tunteita. Mutta ongelmiin ei kannata jäädä vellomaan. On tärkeää fokusoida asioihin, joihin on mahdollista vaikuttaa. Työnohjauskeskusteluissa etsitään yhdessä reittejä kohti vahvistuvaa omaa ja tiimin toimijuutta ja resilienssiä. Parhaimmillaan työnohjauskeskustelu ulottuu työn arkeen konkreettisesti kun keskustelussa syntyneitä ajatuksia otetaan puheeksi omassa organisaatiossa tai viedään kokeiltavaksi asiakastyössä.

Julkiset palvelut lapsi- ja perhepalveluissa ovat parhaimmillaan “hyvinvoinnin luomista yhdessä, arjessa lapsen ja läheisten kanssa”, kuten eräs lapsi- ja perhepalveluiden kehittäjäkonkari on osuvasti sanoittanut. Sekä hyvinvointialueilla että kunnissa tarvitaan huolella mietittyjä ja johdettuja, systeemisiä hyvinvoinnin luomisen strategioita ja tähän liittyviä arjen taitoja. Toimintakulttuurin pitkäjänteinen vahvistaminen edellyttää työntekijöiden ja tiimien toimijuuden tukemista, verkostoina toimimisen mahdollistamista ja tätä tukevaa johtamista ja kehittämistä. Kokonaisvaltaisen muutoksen tueksi tarvitaan monialaista johtamista ja rakenteita.

Alueellisissa palveluorganisaatioissa, kuten hyvinvointialueilla ja kunnissa voidaan hyötyä myös eräänlaisesta “in-house”-työnohjauksesta, jossa sama työnohjaaja tai työnohjaajapari asettuu tukemaan organisaation eri tiimejä ja esihenkilöitä yhteistyötä edistävien arvojen ja tavoitteiden mukaisesti. Olen ilokseni saanut toimia työnohjaajana ja yhteisövalmentajana tähänkin tapaan eri hyvinvointialueilla ja kunnissa. Tällöin työnohjaus tai yhteisövalmennus on yhdessä tärkeiksi määrittyvien periaatteiden mukaan jäsentyvää toimintaa, joka kuitenkin lähtee kunkin tiimin ja työntekijänkin ajankohtaisesta tarpeesta ja tilanteesta.

Alueellista toimintakulttuuria vahvistavassa arjen toiminnassa tarvitaan hyvinvointialueilla ja kunnissa monenlaisia keinoja. Olen itse miettimässä omille työnohjausasiakkailleni suunnatun jäsensivuston perustamista siten, että esimerkiksi työnohjauksessa puhuttu tutkimustieto olisi tarpeen tullen työnohjauksessa olevien tiimien saatavilla tapaamisten välissäkin.

Työnohjaus voi olla monenlaista. Sen tavoitteet ja toimintatavat ovat neuvoteltavissa sellaisiksi kuin kukin tiimi tarvitsee. Sen on hyvä aina olla jollain tavalla yhdessä pysähtymistä. Työnohjausta ei pidä joutua “suorittamaan”. Siitä pitäisi voida inspiroitua, jopa nauttia. Sen pitäisi lisätä toimijuutta ja toiveikkuutta.

Jos tällaiset ajatukset työnohjauksen merkityksestä resonoivat, niin tervetuloa yhteisöllisen, ammatillisen kasvun polulle tämäntapaisen työnohjauksen merkeissä.

Terveisin

Päivi Petrelius, työnohjaaja, systeeminen ja dialoginen yhteisövalmentaja, lapsi- ja perhepalveluiden tutkija ja kehittäjä, laillistettu sosiaalityöntekijä (YTM, YTT)

paivi.petrelius@curiosa.fi, p. 040-7590563